Ei ainakaan Love Will Tear Us Apart.

Joy Division (alkujaan Warsaw) oli brittiläinen post-punk -bändi, joka olemassaolonsa aikana ehti kerätä vankan fanikunnan, mutta silti onnistui pääsemään suureen tietoisuuteen vasta – kuten tavallista – johtohahmonsa kuoltua. Kaksi levyllistä sanoinkuvaamattoman mahtavaa musiikkia bändi sai ilmoille, joissa skaala vaihteli aina nopeasta punkista hitaisiin proto-goottiballadeihin. Yksi tärkeimmistä bändeistä vaihtoehtorockin ja yleisen pöpyläärimusiikin näkökulmasta eikä vähiten edellä mainitun laulaja Ian Curtisin lakonisen laulutavan ja epätoivon täytteisten lyriikoiden vuoksi. Valitsemani kipale 24 Hours, edustaa rauhattomalla temmollaan toisen levyn (Closer, 1980) parasta antia. Hellvetti, kyseisen levyn koko B-puoli on niin veret seisauttavaa parhautta, että polville menee. 24 Hours on loistava esimerkki kuinka äärimmäisen yksinkertainen rummut & basso -kombinaatio voi kuulostaa puhtaalta nerokkuudelta. Täytyy myös hehkuttaa bändin osaavaa kosketinsoittoa, joka ei tässä pääse oikeuksiisa, mutta kuitenkin. Mitään tässä ei ole liikaa eikä liian vähän, aikamme legenda. Nauttikaa.

Video