| Niko's profileCape FearBlogGuestbook |  Tools  Help |
Cape Fear- where Max Cady left off... |
|||||
|
May, 2009 Valko-Venäjän veri vapisee Russian Bolshevik has once again stretched its black hand unto Motherland Finland! Know that it is now penetrating our land's borders with the sheer force equalling ten times of Lenin's troubled sleep thus – dear reader – should you feel the scourge of the Russian Bolshevik impending doom unto you and far before it unleashes its savagery on you ride your horse to the deepest of woods with axe in your girdle and fell enough wood for lifespan let your Sauna gather divine heat until it is reminiscent of impurest flames Hell Also, oust any impure harlots dwelling in the Sauna Drowned they shall be down to the lake where they came from A drop of Kamfert Oil within or plenty of hot, black, coffee, enbolden your nature and call forth warrior's blood by entering the Sauna Fill a good bucket of ice-cold water and tie a fair birch whisk cast a real Finnish steam until even the roof shalt billow of water Dunk the whisk repeatedly on icy waters and keep casting water onto stones finally, the pestilence shalt back off to lowlands in funeral manners dispensing he who trembleth in the wake of Ukko Ylijumala – if not sauna, then atleast icy water. Neither hordes of Belarus nor Bohemia will set foot whilst we stand in line in darkest Pohjola! - Finland Times, 2 May 1919 Pohjoisen vuoret Purkautuvat liekein Tummilta mailta nousee Kunniaa miehille kunniallisille Verta miehille vuotaville Oi neito Pohjoisen maan Tummien alankojen kuningatar Luonasi pesen käteni Verestä pahuuden mestarin Eihän ole kenenkään miehen tuomio Antaa lastensa kokea sama kärsimys Ja se ensimmäinen tuomio on kärsitty "Ensimmäinen Tuomio" January, 2009 And then there were three NME News: Ron Asheton, the guitarist and bassist with The Stooges, has been found dead today (January 6). He was 60. Rest in peace, punk.Asheton was found at his home in Ann Arbor this morning, according to police. A cause of death is yet to be confirmed, although initial reports suggest that Asheton died of a heart attack. Detective Sgt Jim Stephenson told local paper Ann Arbor News that foul play is not suspected. He added that Asheton's body was found on a living-room sofa, and that he appeared to have been dead for at least several days. Autopsy and toxicology results are pending. Asheton was a founder member of The Stooges, along with his brother (and drummer) Scott Asheton, Dave Alexander (bass) and frontman Iggy Pop. Ranked as Number 29 on Rolling Stone's '100 Greatest Guitarists of All Time', Asheton played the seminal riffs on Stooges' classics including 'No Fun', 'Down On The Street', and 'I Wanna Be Your Dog'. He switched to the bass guitar for The Stooges third album, 'Raw Power' After the commercial failure of 'Raw Power', Asheton left The Stooges and played in a series of bands including The New Order (not to be confused with the UK band of the same name), and Destroy All Monsters. He later recorded a number of tracks for 1998's cinematic paean to glam rock, 'Velvet Goldmine', along with Mudhoney's Mark Arm, The Minutemen's Mike Watt, Sonic Youth's Thurston Moore and Steve Shelley. In 2000, Asheton, along with his brother Scott and the aforementioned Mike Watt, began playing shows together. The band were dubbed 'The New Stooges' by fans, and after Iggy Pop saw them perform, the four decided to reform The Stooges properly. The Stooges played their first reunited show in 2003, and went on to release an album of new material ('The Weirdness') in 2007, with Asheton Touring heavily, including a The Stooges played a memorable set at the 2007 Glastonbury Festival which ended with a mass stage invasion, they also played last year's Isle Of Wight Festival. (1973). restored to lead guitar duties. January, 2009 The Velvet Underground (as seen by Uncle Lou) Joulu ja uusi vuosi imemässä ding dongia, nyt asiaa. Mikä on sähkökitara? Mitä on melu? Mitä nämä tekevät samassa kappaleessa? Vastaus on kovin sovitus sitten... noh... Glenn Brancan villeimpien sinfonioiden. The Velvet Undergroundin (1965-73) lyhyt mutta sitäkin mutkikkaampi ura tuotti kaksi loistavaa klassikkoalbumia, yhden epätasaisemman (mutta silti tykin) ja yhden kaupallisen / keskinkertaisen. Toisen levyn päätösraita Sister Ray ei kerro nunnista, vaan huumeista, väkivallasta, homoseksuaalisuudesta ja transvestisuudesta. Tärkeää ei ole kuitenkaan lyriikat, vaan tuo eläimellinen meno ja soundi; sähköisen kitaransoiton monikerroksinen epitomi. Nauhoituksissa bändi viisveisasi kaikista mahdollisista virheistä ja pyrki nauhoittamaan niin livemäisen ja originaalin kappaleen kuin mahdollista. Tuloksena 17 minuuttia erittäin improvisoitua materiaalia, kerrasta purkkiin -mentaliteetti kuuluu läpi kappaleen keston. Avant-gardistista ilmapiiriä luo myös kappaleen bassottomuus, sillä yhtyeen vakituinen basisti John Cale soitti koskettimia (kitaravahvistimen läpi tietty) jättäen kuitenkin pääroolin tuplakitarahyökkäykselle Lou Reedin ja Sterling Morrisonin säropedaalien toimesta. Hiki tulee jo kuunnellessa. Epävirallinen musiikkivideo saa toimittaa virkaa: klik December, 2008 Bag o' dimes for ye all Neljä vuotta kuluikin nopeaan. Dimebag Darrellin muistolle (jälleen kerran) tänä iltana yksi legendaarinen Pantera -levy soimaan; nyt tosin liveltä ei studiosta. Official Live: 101 Proof on tämän illan äänite. Bändi, josta turhan moni uusiokihnuttaja on ottanut täysin väärällä tavalla mallia. Miksi tyytyä muovikopioon, kun aitoa tavaraa on tarjolla? Time for primal concrete sledge! ”We aren't gonna have no fuckin' lasers or dragons jumping out of the P.A. It's always us, the fans, and the music” Joy Division - Twenty Four Hours Ei ainakaan Love Will Tear Us Apart. Joy Division (alkujaan Warsaw) oli brittiläinen post-punk -bändi, joka olemassaolonsa aikana ehti kerätä vankan fanikunnan, mutta silti onnistui pääsemään suureen tietoisuuteen vasta – kuten tavallista – johtohahmonsa kuoltua. Kaksi levyllistä sanoinkuvaamattoman mahtavaa musiikkia bändi sai ilmoille, joissa skaala vaihteli aina nopeasta punkista hitaisiin proto-goottiballadeihin. Yksi tärkeimmistä bändeistä vaihtoehtorockin ja yleisen pöpyläärimusiikin näkökulmasta eikä vähiten edellä mainitun laulaja Ian Curtisin lakonisen laulutavan ja epätoivon täytteisten lyriikoiden vuoksi. Valitsemani kipale 24 Hours, edustaa rauhattomalla temmollaan toisen levyn (Closer, 1980) parasta antia. Hellvetti, kyseisen levyn koko B-puoli on niin veret seisauttavaa parhautta, että polville menee. 24 Hours on loistava esimerkki kuinka äärimmäisen yksinkertainen rummut & basso -kombinaatio voi kuulostaa puhtaalta nerokkuudelta. Täytyy myös hehkuttaa bändin osaavaa kosketinsoittoa, joka ei tässä pääse oikeuksiisa, mutta kuitenkin. Mitään tässä ei ole liikaa eikä liian vähän, aikamme legenda. Nauttikaa. Video |
|
||||
Send a private message
Subscribe to RSS feed
Tell a friend
Add to My MSN
Add to your network
Sign up for alerts
|
|
